Sense Arena CEO Bob Setiva in an ice hockey rink with a hockey stick.

Jääkiekkotreenit virtuaalitodellisuudessa: Haastattelussa Sense Arenan toimitusjohtaja Bob Tetiva

Share this article
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Käynnissä olevien Jääkiekon maailmanmestaruuskisojen kunniaksi haastattelimme Sense Arenan perustajaa ja toimitusjohtajaa Bob Tetivaa aiheesta kuinka virtuaalitodellisuus auttaa jääkiekkoilijoita parantamaan suoritustaan ja “lätkäaistiaan”. Tetivan yritys on kahden NHL-joukkueen virallinen kognitiivisen harjoittelun yhteistyökumppani ja sillä on suuri visio rikastuttaa urheilua ja tarjota faneille uusia kokemuksia virtuaalitodellisuudessa.

Kerro hieman itsestäsi. Mikä on taustasi virtuaalitodellisuuden ja urheilun parissa?

Olen Bob Tetiva, tšekkiläistaustainen yrittäjä ja Sense Arenan toimitusjohtaja. Sense Arena on jääkiekkoilijoille tarkoitettu virtuaalitodellisuuden harjoittelujärjestelmä. Urheilu on sieluni: olen entinen ammattikoripalloilija ja koripallouran jälkeen siirryin alppihiihdon markkinoinnin pariin. Isäni oli olympiatason koripalloilija 1950- ja 60-luvuilla.

Urheilun ulkopuolinen urani kattaa yli 15 vuotta tuotekehityksen ja innovaatioiden parissa puhelinsektorilla. Olin mukana kehittämässä yhtä ensimmäisistä eurooppalaisista mobiilipankki- ja maksuinnovaatioista 1990-luvulla. Tämän jälkeen siirryin start-up -puolelle. Ensimmäinen yritykseni oli hiihtopäähineyritys, jonka myin kolmen vuoden jälkeen. Sitten perustin digitaalisen VR-studion ja -agentuurin, jonka myin kuuden vuoden jälkeen. Tämä kokemus loi pohjan Sense Arenalle, joka perustuu 2016-17 markkinoille tulleeseen kasvavaan teknologiaan.

Mitä Sense Arena tekee?

Olemme prahalainen yritys, jolla on toimistot Bostonissa ja Torontossa sekä maailmanlaajuinen asiakaskunta. Tarjoamme virtuaalitodellisuuspohjaista harjoittelujärjestelmää jääkiekon kenttäpelaajille ja maalivahdeille. Tällä hetkellä meillä on yli 1000 jäsenyyttä ja yli 5000 aktiivista käyttäjää ympäri maailman.

Kuinka Sense Arenan virtuaalinen jääkiekkoharjoittelu toimii?

Laitat VR-lasit päähän, jolloin pääset oikeasti treenaamaan NHL-kokoiseen jääkiekkokaukaloon. Järjestelmässä on kaksi moduulia: yksi kenttäpelaajille ja yksi maalivahdeille. Kenttäpelaajan roolissa sinulla on maila ja halutessasi myös jääkiekkohanskat kädessä. Käytät jääkiekkomailaa, jossa on erikoisanturi. Pidät yllä varusteita aivan kuten oikeastikin jäällä. Ympäristön näet kypärästä. Paikannamme mailan sijainnin, jolloin se näkyy virtuaalitodellisuudessa. Joukkuetoverit simulaatiossa ovat tekoälyllä toimivia avatareja, jotka olemme opettaneet käyttäytymään ja reagoimaan realistisesti.

Meillä on yli 50 harjoitetta, joilla voi treenata erilaisia taitoja ja peliskenaarioita. Kutsumme niitä nimellä “small area games”. Harjoitteissa voi pelata joukkuekavereiden kanssa, harhauttaa puolustajia, antaa ja vastaanottaa syöttöjä sekä laukaista ja tehdä maaleja. Kiekko on virtuaalinen eli pelaajan ei tarvitse murehtia siitä, että hajottaisi paikkoja ympärillään. Tilaa tarvitaan vähintään 3 x 3 metriä, jotta voi heilua mailan kanssa. Olemme kuitenkin käyttäneet myös kooltaan jopa 8 x 8 metrin suuruisia pelitiloja sekä saleja, joissa on synteettinen jää ja joissa pelaajat voivat luistella ja tehdä erilaisia liikkeitä. Sitten vain harjoittelemaan!

Mitkä ovat VR-jääkiekkoharjoittelun hyödyt?

Tärkein hyöty on harjoittelun suuri intensiteetti, koska pelaaja on koko ajan itse harjoitusten keskipisteenä. Tavallisessa harjoittelussa voi olla vaikkapa 20 junnua, jotka viettävät jäällä aikaa yhden tunnin. Siitä ajasta 10-12 minuuttia on yksittäisen pelaajan aktiivista toimintaa, ja kiekkoa pidetään noin puolitoista minuuttia. Meidän tarjoamassamme VR-harjoittelussa pelaaja tekee tuhansia kosketuksia ja toistoja eli puoli tuntia virtuaalitodellisuudessa vastaa kahden ja puolen tunnin harjoittelua jäällä. Ihminen ei pysty näin pitkäkestoiseen harjoitteluun oikeasti, mutta simulaatiossa on mahdollista saavuttaa suuri oppimiskäyrä lyhyessä ajassa, mikä tarkoittaa noin viisi kertaa suurempaa harjoittelun intensiteettiä.

VR-simulaatio nopeuttaa pelaajan kognitiivisten toimintojen kehittymistä, tai “lätkäaistin”, kuten me sitä kutsumme, eli jääkiekon ÄO:n, kehittymistä. Maalivahdin versiossa ollaan maalivahtialueella ja voidaan tehdä harjoitteita, jotka parantavat kykyä lukea kenttäpelaajien laukauksia, havaita missä kiekko on, seurata edessä olevien pelaajien liikkeitä ja parantaa sijoittumista eli harjoittelu on erilaista verrattuna kenttäpelaajaan. Nyt kun jääkiekon ammattilaissarjat ovat lyhentyneet – esimerkiksi NHL-kausi kestää vain hieman yli neljä kuukautta – pelaajien kehot joutuvat todella suurelle rasitukselle. Maalivahdit käyttävät mielellään Sense Arenaa silloin, kun eivät halua mennä jäälle vaan harjoitella kotona ja kehittää taitoja kuten laukauksien vastaanottamista. VR-harjoittelussa ei tarvitse myöskään pukea läheskään kaikkia varusteita. Yli 40 NHL-ammattilaismaalivahtia käyttää Sense Arenaa, ja he ovat huomanneet sen olevan todella hyödyllinen. Olen todella ylpeä siitä.

Näin jääkiekon kenttäpelaaja hyödyntää virtuaalitodellisuutta harjoittelussaan. Video: Sense Arena.

Kuinka VR parantaa kenttäpelaajien suoritusta ja kognitiivisia toimintoja?

Uskon vankasti, että aivot ovat kehomme tärkein ’lihas’, myös urheilijoilla. On melko hämmästyttävää, kuinka vähän huomiota aivot ovat historiallisesti saaneet. Aiemmin urheilijoiden harjoittelu on perustunut voimaan ja kuntoon eli punnerruksiin ja leuanvetoihin. Sitten fokus siirtyi teknologiaan – urheilukenkien materiaaleihin, vaatetukseen, pelipaitoihin, puettaviin laitteisiin – ja myös erikoisruokavalioon sekä uneen ja niin edelleen.

Historiallisesti ei kuitenkaan ole tehty paljoakaan sen eteen, että parannettaisiin kognitiivisia toimintoja kuten kykyä tehdä päätöksiä ja avaruudellista hahmottamista – asioita jotka ohjaavat muuta kehoa. Erityisesti joukkueurheilussa nämä ovat todella tärkeitä, sillä ne luovat itse kokemuksen – pelikokemuksen sekä itselle että muille. Kun fanit katsovat lätkää, koripalloa tai jalkapalloa, he innostuvat nähdessään älykkäitä peliliikkeitä. Uskon vahvasti, että näitä taitoja voi opettaa: ne eivät ole synnynnäisiä, vaan niitä voi kehittää.

Neurotieteilijät sanovat, että aivojen toiminta perustuu kokemuksiin, jotka luovat perustan oppimiselle. Jos jääkiekkoilijat laitetaan ympäristöön, jossa he voivat kokea pelin, sanottakoon tuhansia kertoja, uudelleen ja uudelleen, aivot altistuvat erilaisille päätöksentekotilanteille, joiden kautta oppiminen tapahtuu. Kyse on siis peliympäristön simuloinnista. Pelaaja ei pysty pelaamaan kahta oikeaa lätkämatsia päivässä. Se olisi fyysisesti mahdotonta, mutta samankaltainen kokemus on mahdollista saavuttaa simulaatiolla virtuaalitodellisuudessa.

Virtuaalitodellisuudessa pelaaja näkee jään, kaukalon, joukkuekaverit, vastustajat, maalivahdin, koskee kiekkoon; tekee kaiken saman, paitsi ettei ole oikeasti jäällä vaan kotona tai salilla. Lukuisten toistojen avulla hän kehittää kykyään muistaa päätöksiä ja ympäristöä sekä tunnistaa kuvioita. Tällä tavalla pelaaja parantaa peliään sekä peliin liittyviä kognitiivisia toimintojaan.

Näin jääkiekkomaalivahti hyödyntää virtuaalitodellisuutta harjoittelussaan. Video: Sense Arena.

Mitkä jääkiekkojoukkueet käyttävät Sense Arenaa VR-harjoittelussa? Kuinka usein pelaajat treenaavat virtuaalitodellisuudessa?

Meillä on viisi NHL-organisaatiota, jotka käyttävät Sense Arenaa päivittäin. Hiljattain julkistimme kolmen vuoden mittaisen sopimuksen, jossa toimimme New Jersey Devilsin ja Arizona Coyotesin virallisina kognitiivisen harjoittelun yhteistyökumppaneina. Joukkueet käyttävät sekä alustamme kenttäpelaajan että maalivahdin versioita osana harjoitteluohjelmiaan.

NHL-organisaatioiden lisäksi meillä on yli 1000 järjestelmää, joiden keskimääräinen käyttöaika viikossa on yli 40 minuuttia, mikä vastaa noin yhtä harjoittelusessiota viikossa. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että VR-pohjaisille harjoittelumetodeille riittää kiinnostusta.

Miten laajalle VR-jääkiekkoharjoittelu on maantieteellisesti levinnyt?

Tällä hetkellä asiakaskuntamme on 24 maassa. Maantieteellinen levinneisyys on suuri, mutta harjoittelujärjestelmiämme käytetään eniten Pohjois-Amerikassa. Yhdysvaltojen ja Kanadan osuus käyttäjistä on 87% ja 13% käyttäjistä on Euroopassa. Muutamia on myös Japanissa, Australiassa ja Malesiassa.

Sveitsissä Davos käyttää järjestelmää. Saksan jääkiekkoliitolla on myös järjestelmä harjoittelukeskuksessaan. Pohjoismaiset joukkueet eivät vielä kuulu käyttäjiin, mutta joillakin on alusta kotikäytössä Ruotsissa ja Suomessa. Meillä on lähes kymmenen ammattilaisseuraa asiakkaina Tšekissä ja Slovakiassa. Venäjällä on jonkin verran otettu järjestelmää käyttöön yksityisellä tasolla.

Yleisesti ottaen eurooppalaisilla on tapana ostaa järjestelmä yksityiseen käyttöön, kun taas Pohjois-Amerikassa jääkiekkoliiketoiminnassa kyse on yksityisistä harjoittelukeskuksista, joissa treenataan joukkueharjoittelun ohella. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on yli 100 harjoittelukeskusta, joissa järjestelmä on käytössä.

Kuinka jääkiekkoilijat käyttävät Sense Arenaa?

Olemme huomanneet kaksi varsin erilaista tapaa käyttää järjestelmää. Vanhemmat pelaajat ja maalivahdit treenaavat tarkkojen treeniohjelmien mukaan; he keskittyvät tulemaan paremmiksi ja kehittämään taitojaan. Nuoremmat taas haluavat pitää lähinnä hauskaa. Harjoitetta suorittaessaan he saavat dataa keräämistään pisteistä ja tehokkuustilastoista, jolloin he näkevät välittömästi miten pärjäsivät suhteessa muihin. He voivat asettaa haasteita ja järjestää kilpailuja. Tämä antaa lapsille suuremman motivaation jatkaa harjoittelua ja kannustaa ponnistelemaan taitojen parantamiseksi. Eikä se edes tunnu ponnistelulta, sillä lapset pitävät hauskaa ja nauttivat harrastuksestaan, jota rakastavat.

Kuinka jääkiekkojoukkueet käyttävät virtuaalitodellisuutta markkinoinnissa ja rekrytoinnissa?

Kun seuraava kausi alkaa ja fanit pääsevät jälleen areenoille, he voivat vierailla NHL-fanialueella. Siellä he pääsevät virtuaalisesti maalille ja saavat huikeita kokemuksia. He pääsevät kohtaamaan ammattilaisia, kokemaan areenan oikeassa mittakaavassa, tuntemaan laukausten nopeuden – kyse on siitä, että he voivat kokea kaiken fyysisesti.

Myös New Jersey Devils käyttää VR-työkaluja uusien junnujen rekrytoinnissa antamalla myös heidän vanhempiensa testata, millaiselta pelaaminen tuntuu. Minulle virtuaalitodellisuudessa ei ole kyse oikean elämän jäljittelystä vaan uuden ulottuvuuden tuomisesta urheiluun: kyse on kokemuksen rikastuttamisesta ja harjoittelusta.

Sense Arenassa on VR-harjoitteluun liittyviä analytiikan ja diagnostiikan ominaisuuksia. Kerro miten nämä ominaisuudet toimivat? Mitä hyötyjä ne tuovat?

Jos miettii virtuaalista punttisalia, se on kuin digitaalinen häkki: kaikkea tekemistä, kuten nopeuden lisäämistä, reaktionopeutta tai päätöksentekoa, voi mitata. Yksi VR-ympäristön hyöty on sen vakaat ja aina samanlaisina pysyvät olosuhteet. Oikeassa maailmassa olosuhteet muuttuvat sen mukaan, missä olemme – esimerkiksi Helsingissä, Bostonissa tai Prahassa. Tätä VR-harjoittelun elementtiä voidaan hyödyntää kilpailuissa ja suorituskyvyn mittaamisessa. Kenttäpelaajien tai maalivahtien osaamista voi testata, heidän vahvuuksiaan ja kehittämisalueitaan voi arvioida ja harjoitteluun toden teolla keskittyä luomalla räätälöityjä treeniohjelmia, jotka pohjautuvat dataan.

Analytiikka toimii siten, että meillä on tiettyjä tapahtumia, joita mittaamme, ja data joka kertyy noista kosketuspisteistä, menee analytiikkaan. Tulokset näkyvät joko välittömästi pistetaululla, tai niihin voi perehtyä myöhemmin. Esimerkiksi analytiikasta voi nähdä kuinka monta pistettä on saanut ääreisnäössä, reaktionopeudessa, laukaisuajassa ja havaintokyvyssä; kyse on pelaajan suorituksen seurannasta. Data tallentuu pilvijärjestelmään ja käyttäjän hallintajärjestelmään, jonka analytiikkaa valmentajat voivat hyödyntää.

Onko pandemia vaikuttanut jääkiekkoilijoiden harjoitteluun? Onko se lisännyt kiinnostusta VR-pohjaiseen treenaukseen?

Pandemia on todellakin auttanut meitä, sillä vaikka kaukalot ja harjoittelukeskukset ovat olleet kiinni, niin alustamme ansiosta pelaajat ovat voineet jatkaa harjoittelua, vaikkapa autotallissa tai kellarissa. Toisaalta, jotkut ovat olleet varovaisia eivätkä ole uskaltaneet investoida. Yleisesti ottaen pandemia on kuitenkin vauhdittanut vastaanottoa, omaksumista ja käyttöä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eletään nyt Covidin jälkeisessä mielentilassa. Siellä näkyy käyttöbuumi, ja myyntiä on paljon.

Miltä VR-pohjaisen urheilun tulevaisuus mielestäsi näyttää?

Ala on vasta syntymässä. Tällä hetkellä maailmassa on neljä muuta yritystä, jotka tarjoavat VR-pohjaista urheiluharjoittelua. Jokaisella on siilotyyppinen lähestymistapansa yhteen urheilulajiin – baseballiin, jääkiekkoon, jalkapalloon tai amerikkalaiseen jalkapalloon. Myös hiihdossa, lacrossessa ja golfissa kokeillaan virtuaalitodellisuuden lähestymistapoja, mutta uskon, että se tuo juuri joukkueurheiluun eniten lisättyä arvoa. Ala kehittyy kovalla vauhdilla. Pelkästään meillä on yli 5000 käyttäjää. Baseballissa yritys nimeltä Winreality tekee huikeaa työtä ja  myös jalkapallo menee eteenpäin. Näen positiivisen omaksumiskäyrän.

Kun saavuin Yhdysvaltoihin kolme vuotta sitten ensimmäisen prototyypin kanssa, kaikki olivat todella skeptisiä, he pohtivat toimiiko se ja ajattelivat sen olevan monimutkainen. Ihmiset halusivat näyttöä järjestelmän toimivuudesta. Teimme kaksi yliopistotason tutkimusta todisteeksi. Nykyään kukaan ei enää esitä näitä kysymyksiä, sillä ihmiset voivat vain laittaa kypärän päähän ja huomata, että kokemus tuottaa arvoa välittömästi. Muutaman vuoden alaa nähneinä olemme jo päässeet todistamaan kuinka paljon asiakkaiden hyväksyntä alustaa kohtaan on kasvanut.

Tulevaisuudessa urheilussa voidaan mennä entistä syvemmälle. Sen lisäksi, että VR-teknologian kehittyminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia, voimme esimerkiksi kehittää työkaluja niin, että seuraamme koko vartalon toimintaa pelkän mailan, ylävartalon ja käsien sijasta. Työstämme tällä hetkellä myös salaista projektia, jossa tarkoituksena on tuoda oikean elämän toimintaa VR:ään. Se ei tule olemaan vain simulaatio, vaan siinä voi todella nähdä muiden pelaajien kanssa mitä jäällä tapahtuu.

Yhteenvetona, mitkä ovat VR-jääkiekkoharjoittelun hyödyt verrattuna oikeassa maailmassa treenaamiseen?

1. Treenaamisen intensiteetti, jonka lukuisat toistot mahdollistavat

2. “Lätkäaistin” kehittäminen, johon VR on ylivoimainen työkalu pelitilanteiden simuloimisen ansiosta

3. 3D-uusinta on ominaisuus, jonka avulla pelaajat voivat katsoa uusintoja suorituksistaan. Esimerkiksi jos maalivahti tekee kymmenen torjuntaa viidestätoista, harjoitteen jälkeen hän voi mennä 3D-uusintatilaan, jossa näkee itsensä tekemässä torjuntoja. Uusintatila on 3D-simulaatio omasta pelipaikasta eli pelaaja näkee siinä kehonsa luurangon, varusteensa, jalkansa ja kätensä. Siinä voi kävellä ympäriinsä ja nähdä kiekon hidastetussa tilassa. Lisäksi voi nähdä missä hanska oli sekä laukauksen kiekon näkökulmasta!

Lue virtuaalitodellisuuden tuomista hyödyistä yritysten koulutuksissa.

Read more

Työturvallisuus on kaikkien etu: haastattelussa Virtuarion Kristian Lukander

Virtuario on Työterveyslaitoksen suomalainen, VR-turvallisuuskoulutussisältöjä kehittävä “sisäinen start-up”, jonka toiminta perustuu pedagogiikkaan, tutkimukseen ja työturvallisuusasioiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Blogissamme Virtuarion Kristian Lukander kertoo VR:n hyödyistä käytännön turvallisuusasioiden oppimisessa.

Read More

Did you find what you were looking for?

[email protected]
Kampinkuja 2
00100 Helsinki

© Stereoscape Oy

Business ID: 2077474-0

Subscribe to our newsletter